nuori pankinjohtaja, sydänten sivistäjä
Sari Leppikangas ei kenites luonut tyypillisintä kuvaa pankinjohtajasta, etenkään 2000-luvun alussa, mutta juuri hänen tarinansa vahvistaa sen, että ennakkoluulot ovat turhia.
Sari rikkoi lasikattoja, johti suurella sydämellä ja nosti lähiöpankin Suomen kärkeen ennätysajassa!
LÄPI LASIKATTOJEN
Sari Leppikangas nousi Vantaan Martinlaaksossa sijaitsevan pankin johtoon vain 29-vuotiaana, aikana jolloin Suomessa pankinjohtajina oli lähes ainoastaan viisikymppisiä miehiä. Nuori, blondi nainen, kohtasi enemmän kuin paljon ennakkoluuloja, mutta päättäväisyys ja sinnikkyys eivät antaneet tilaa muiden epäilyksille tai epäasialliselle kohtelulle.
Sarin polku pankkialalle alkoi täysin sattumalta. Tanssiopettajana ja myyntityössä Procter&Gamblella (P&G) toiminut Sari ei alun perin edes harkinnut pankkityötä, mutta kummitädin suositus finanssialasta ja soitto silloisen Sampo Pankin naisjohtajalle avasivat yllättävän oven. Vuosituhannen vaihteen alussa finanssiala oli vielä vahvasti palveluorganisaatio, mutta muuttumassa hiljalleen myyntiorientoituneemmaksi. Sarin pokattua jo pari "vuoden myyjä"-tittelijä P&G:ltä, ei pankkiala tuntunutkaan niin vieraalta, kunhan pääsi myymään!
"Menin haastatteluun torstaina, ja maanantaina aloitin työt," Sari naurahtaa. Alun perin hommat oli tarkoitus aloittaa kassatyöntekijän roolissa, mutta esihenkilö näki Sarissa vahvaa potentiaalia ja asetti hänet suoraan lainapuolelle. Siitä alkoi nousukiitoinen pankkiura, joka vei Sarin vuosi vuodelta ylemmäs – lopulta Sampo Pankin historian nuorimmaksi naispankinjohtajaksi.
Sarin kunnianhimo ei koskaan piilotellut itseään. Kun hän päätti pankissa tulla Suomen parhaaksi eläkevakuutusten myyjäksi, suunnitelma oli selvä: joka maanantai klo 9:00 oli kalenterissa tapaaminen asiakkaan kanssa, ja eläkevakuutus syntyi. "Laskin, että kerran viikossa riittää, ja sen tavoitteen saavutin," Sari kertoo. Tämä tinkimättömyys oli myös syy siihen, miksi Martinlaakson pankki nousi sijalta 130 sijalle yksi Sarin ensimmäisenä johtamisvuotena.
Johtajana ihmisille, ei titteleille
Sari korostaa, että hyvä johtajuus ei ole hierarkioiden ylläpitoa, vaan tasa-arvon edistämistä ja aidosti työntekijöistä välittämistä. Hän on pessyt konttorin vessoja ja kantanut mattoja siinä missä muutkin. "Mikään työ ei ole minulle liian pieni," hän sanoo. Tämä lähestymistapa synnytti Martinlaaksonkin konttorissa vahvan yhteishengen ja luottamuksen.
Sari myös rikkoi tuon ajan perinteisiä pankkialan normeja olemalla täysin oma itsensä - nuori, energinen nainen. Hänen ei tarvinnut mielistellä tai yrittää mahtua alan senioreiden määrittämiin muotteihin. Kun Sari siirtyi Martinlaakson konttorin johtoon, häntä epäiltiin ääneen ja jopa suoraan päin naamaa. Joskus illanistujaisissa joku saattoi keskeyttää ja todeta: “Eihän sulla ole kokemusta, et sä voi tietää. "Mutta näytin teoillani, että homma toimii," hän muistelee. Ja hommahan toimi.
ELÄMÄN OPETTAMA BALANSSI
Sari myöntää omistaneensa elämänsä työlleen vuosien ajan. Mutta kun hänestä tuli äiti, työnarkomania sai väistyä. Sari totesi, että elämässä on niin paljon enemmän kuin työ – kuten ikioma vastasyntynyt vauva. Ja siitä alkoikin matka kohti tasapainoisempaa elämää.
Nykyään Sari painottaa työelämän kehittämistä molempiin suuntiin: nuoret tarvitsevat realistisempaa asennetta, ja työnantajien on panostettava työntekijöiden hyvinvointiin ja yhdenvertaisuuteen.
"Ihmisillä täytyy olla hyvä olo. Työkulttuurin on perustuttava luottamukseen ja empaattisuuteen, ei mikromanageeraukseen," hän linjaa. Sari myös kuuluttaa työelämän ja vapaa-ajan balanssin perään omissa yhteisöissään ja opettaa muille, että työ ei ole kaikki kaikessa.
Sarilla on edelleen sama motto, joka vei hänet johtajaksi: "Kaikki tehdään täysillä tai ei ollenkaan". Ja tämä sankaritarina onkin muistutus siitä, että ennakkoluulot voidaan murtaa, menestys saavutetaan kovalla työllä ja paras johtaja on ennen kaikkea ihmisten ihminen!